maanantai 25. huhtikuuta 2016

Vanhoja pyyheliinapeitteitä ja muita löytöjä

Hei taas! Täällä on touhuttu viime päivinä monenmoista. Talolla on käyty vähän väliä katsastamassa, kuinka seinien käsittely edistyy. Seinät ovat minusta tosi hyvän väriset, mutta en meinaa uskaltaa laittaa tänne blogiin kuvia, kun uskon, että monen mielestä seinät ovat ihan kamalan tummat ja pilaavat koko talon. :D Eiköhän niitä kuvia tännekin jossakin vaiheessa ilmesty, kunhan saan niitä otettua. Tällä kertaa kuvailen kuitenkin jotakin ihan muuta. 


 Olimme eilen vanhempieni luona, ja äitini kätköistä löytyi vanhoja pyyheliinapeitteitä, jotka 90-vuotias mummuni on tehnyt aikoinaan. Näitä peitteitä on käytetty ennen vanhaan puisen pyyhenaulakkohyllyn  käsipyyhkeiden suojana. Peitteissä on kuja, josta ne saadaan pujotettua hyllyn tankoon. Mummuni tekemissä peitteissä on kauniit kirjaillut kuviot. Itsellä ei kyllä kärsivällisyys riittäisi kirjontaan, on se sen verran hidasta puuhaa. Peitteissä on käytetty paljon väriä, mutta onneksi olen tässä vuosien saatossa oppinut pitämään väreistä. Olen ajatellut laittaa jonkun liinoista ainakin kodinhoitohuoneen kahden ikkunan väliin tulevalle avohyllylle ja mahdollisesti myös keittiöön ja vessaan. Ne tuovat mukavasti raikkautta ja väriä tummille seinille ja niillä on tietenkin myös tunnearvoa.

  Nettiä tutkittuani sain selville, että alla olevassa liinassa on Lumikki metsän eläinten ympäröimänä. Olisihan sen voinut kyllä itsekin arvata. Nämä ovat kyllä tosi kauniita ja herkkiä töitä.






Isäni vanhasta kotitalosta tein myös upeita löytöjä. Satuin mainitsemaan tädeilleni, että tarvitsisimme räsymattoja taloomme ja kohta olimmekin jo mummulani vintillä penkomassa isoa räsymattokasaa. Sieltä löytyi tosi kauniin sävyisiä pitkiä räsymattoja niin monta metriä, että mattojen etsintä taisi loppua tähän. Monia mattoja oli kaksi samanlaista ja ne olivat tosi pitkiä, niin kuin meillä saa ollakin. Netistä olemme katsoneet, että uudet räsymatot ovat aivan hurjan hintaisia, 60 ja jopa 80 euroa metriltä. Noilla hinnoilla olisi tainnut jäädä matot hankkimatta, enkä ole oikein sopivia vanhoja mattoja kirppareiltakaan löytänyt, ainakaan kivan sävyisiä ja keskenään samanlaisia. Olisihan sitä aina voinut itsekin matot kutoa, mutta nytpä ei tarvitse siihenkään hommaan ryhtyä. Enkä olisi takuulla uskaltanut käyttää yhtä reippaasti värejä, jos olisi pitänyt itse valita kuteiden värit. Matot täytyy pestä kesällä ja solmia päät uudelleen sekä tehdä pieniä paikkailuja. Sen jälkeen ne pääsevät kaunistamaan meidän lankkulattioita. Kuvia en vielä matoista ottanut, mutta niitä näette varmasti myöhemmin. Tästä pääset postaukseen, jossa pohdin mattoasioita pari vuotta sitten. Kummasti ne mieltymykset muuttuvat kahdessa vuodessa. Kukapa olisi silloin uskonut, että meidän mattoihimme tulee muitakin värejä, kuin valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista. ;)

10 kommenttia:

  1. Niin tuttuja malleja kaikki nuo pyyheliinan peitteet! Ensimmäinen malli on mulle tosi arvokas, äitini on tehnyt sen ja lukuisia muitakin kirjontatöitä.
    Ja jännää, miten eri näköisiä ne ovat, jos värit on erilaisia, vaikka malli on sama. Tuo tyttö ja poika meillä on kokonaan sinisellä kirjottuna. Olen keräillyt noita peitteitä museollemme ja silloin tällöin teen niistä isomman näyttelyn.
    Vanhat räsymatot on myös ihania! Olen kutonut niitä itekin, mutta vanhoissa on kirjavuudesta huolimatta sitä jotakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin huomasin nettiä selaillessani, että nuo kaikki kolme kirjontamallia ovat olleet hyvin suosittuja. Meidän mummu on tosiaan tykännyt käyttää värejä. Yksiväriset työt ovat myös kauniita. :)

      Poista
  2. Aivan varmasti kehtaat laittaa kuvia seinistä, uskon että ovat kauniit! Se on pääasia että te tykkäätte ja silloin ne ovat kauniit.
    Kauniita tekstiilejä ja ihan mahtavaa kun olet löytänyt räsymatot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia! Laittelen kyllä seinistä kuvia hetken päästä. Pääasia tosiaan on, että itse olemme niihin tyytyväisiä. :)

      Räsymatot olivat kyllä mahtava löytö! En olisi ikinä edes osannut valita tuollaisia värejä ja malleja, jos olisin itse ruvennut mattoja kutomaan. Niistäkin tulossa kuvia jossakin vaiheessa, viimeistään sitten, kun ovat lattiassa. :)

      Poista
  3. Ihania löytöjä olet tehnyt. Muistan lapsuudesta kummilasta tuollaisen pyyhenaulakon ja se oli silloin niin hassua ja mielenkiintoista kun naulakon edessä oli "verhot" . :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa! Nuo pyyheliinapeitteet ovat kyllä mielenkiintoinen vanha tapa.

      Poista
  4. Aivan ihania löytöjä olet tehnyt. Vanhat räsymatot on niin kauniita. Ei nykyajan mattoja voi ees verrata niihin.
    Mitenhän ennen ihmisillä on riittänyt kärsivällisyys nuihin kirjailuihin? Minulla ei kyllä riittäis.
    Eihän kukaan voi teidän seinien väriä arvostella. Jokainen tekee semmosen mikä miellyttää omaa silmää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itsellehän sitä taloa tosiaan tehdään, eikä kenellekään muulle ja hyvä niin. :) Kirjontatyöt ovat kyllä todella vaatineet aikaa ja kärsivälisyyttä. En kyllä olisi voinut edes kuvitella, että löydän noin hienoja ja ihanan värisiä vanhoja räsymattoja. :)

      Poista
  5. Hei Maria! :) Ihana, ihana blogi sinulla, jäin koukkuun kertaheitolla. Täällä meillä eletään myös lapsiperheen arkea pienten prinsessojen keskellä.
    Huomenna täytyisi olla naamiaisasut valmiina tarhaan ja ovat vielä hieman vaiheessa... <3
    Keväisin terveisin Eveliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eveliina! Mukava, kun löysit tänne! Aurinkoisia kevätpäiviä sinne prinsessa-arkeen! :)

      Poista

Kiitos! Viestisi ilahduttaa!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...